Where would I even start?
Parin viikon takainen viikonloppu tuntui etukäteen ajateltuna kauhealta. Ajatus siitä, että vanhemmat saapuisivat opistolle ja viimeinkin todella tapaisivat rakkaat opettajamme, tuntui järkyttävältä. Minne piiloutuisimme kun Öse ja isä paasaisivat naamat punaisena siitä kuinka kauheita me olemme olleet?
Parin viikon takainen viikonloppu tuntui etukäteen ajateltuna kauhealta. Ajatus siitä, että vanhemmat saapuisivat opistolle ja viimeinkin todella tapaisivat rakkaat opettajamme, tuntui järkyttävältä. Minne piiloutuisimme kun Öse ja isä paasaisivat naamat punaisena siitä kuinka kauheita me olemme olleet?
The weekend a few weeks ago felt horrifying when thought of in advance. A thought, that our parents would come to opisto and eventually really meet our lovely teachers, felt shocking. Where could we hide when Öse and dad are talking angrily about how naughty we have been?
Eihän se kuitenkaan ollut niin kauheaa. Vanhemmat ilmestyivät opistokodille perjantai-iltana mukanaan suuret laumat kiljuvia pikkusisaruksia, joita me hellyydenosoituksienpuutteessa riutuneet opistolaiset sitten hoivasimme kuin viimeistä päivää: Pienimpiä nyyttejä varten jouduttiin jopa tekemään omat varauslistansa - "Nyt on mun vuoro!!"
Eihän se kuitenkaan ollut niin kauheaa. Vanhemmat ilmestyivät opistokodille perjantai-iltana mukanaan suuret laumat kiljuvia pikkusisaruksia, joita me hellyydenosoituksienpuutteessa riutuneet opistolaiset sitten hoivasimme kuin viimeistä päivää: Pienimpiä nyyttejä varten jouduttiin jopa tekemään omat varauslistansa - "Nyt on mun vuoro!!"
But it wasn't that horrible after all. The parents came to opistohome at Friday night with big flocks of screaming little sisters and brothers. We opisto students had not got any endearments for long time so we were very happily taking care of them. For the smallest ones there was even their own reservation lists - "It's my turn now!!"
Entä mitä siitä huutamisesta sitten? Emme nähtävästi olleetkaan olleet tarpeeksi ilkeitä, sillä Ösenkin kasvot loistivat koko viikonlopun ajan iloisina.
Entä mitä siitä huutamisesta sitten? Emme nähtävästi olleetkaan olleet tarpeeksi ilkeitä, sillä Ösenkin kasvot loistivat koko viikonlopun ajan iloisina.
And what about the shouting? It looked like we hadn't been naughty enough, because even Öse's face was shining brightly of joy for the whole weekend.
Opistoelämä alkaa tuntumaan jo arjelta. Kaikkien opistolaisten kanssa on tullut juteltua, ja vaikka pieniä riitoja onkin välillä, kaikkien kanssa tulee toimeen ja yhteishenki on mahtava. Tuntuu nyt jo vaikealta että joskus joutuu lähtemään täältä lopullisesti.
Opistoelämä alkaa tuntumaan jo arjelta. Kaikkien opistolaisten kanssa on tullut juteltua, ja vaikka pieniä riitoja onkin välillä, kaikkien kanssa tulee toimeen ja yhteishenki on mahtava. Tuntuu nyt jo vaikealta että joskus joutuu lähtemään täältä lopullisesti.
Opisto life is starting to feel like just the everyday life. I have talked to every student here, and even there are of course some arguments now and then, everybody get along and the community spirit is great! It already feels difficult that one day we have to leave for good.
Asiasta toiseen loikaten, pari viikkoa sitten meillä oli ympäristöviikko, jolloin meitä valistettiin kierrätysasioista ja muusta ympäristöön liittyvässtä. Ranuan kylä tuli puhdistettua suurimmista roskista opistolaisten toimesta. Lisäksi suunnittelimme ja kokosimme erilaisia tuotteita, enemmän ja vähemmän tarpeellisia, erilaisesta kierrätysromusta ja tavarasta. Eläinpuistossakin ehdimme käydä. Ympäristöviikko huipentui Korvajokisuun eräretkeen, josta edellisessäposteuksessa on jo kuvia. Nukuimme, tai jos totta puhutaan niin kukuimme yhden yön teltoissa ja oli mukavaa.
Asiasta toiseen loikaten, pari viikkoa sitten meillä oli ympäristöviikko, jolloin meitä valistettiin kierrätysasioista ja muusta ympäristöön liittyvässtä. Ranuan kylä tuli puhdistettua suurimmista roskista opistolaisten toimesta. Lisäksi suunnittelimme ja kokosimme erilaisia tuotteita, enemmän ja vähemmän tarpeellisia, erilaisesta kierrätysromusta ja tavarasta. Eläinpuistossakin ehdimme käydä. Ympäristöviikko huipentui Korvajokisuun eräretkeen, josta edellisessäposteuksessa on jo kuvia. Nukuimme, tai jos totta puhutaan niin kukuimme yhden yön teltoissa ja oli mukavaa.
From a thing to another, some weeks ago we had an environmental theme week, during which we were taught about recycling and other environmental things. We students cleaned up the town of Ranua. In addition to that we alwo planned and made different kind of things of old and mostly useless stuff. Some products ended being more and some less useful. We also made a visit to the zoo. The culmination point of the week was the wilderness trip to the delta of Korvajoki. We slept (or actually many didn't) one night in big tents and had fun. There were some pictures of that trip in the previous post.
Tottakai myös opiskelemme ahkerasti :)
Tottakai myös opiskelemme ahkerasti :)
Of course we have also studied hard :)
-Lauri, Lotta ja Anni
-Lauri, Lotta ja Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti